Energian varastointijärjestelmät ovat keskeisiä välineitä, jotka yhdistävät energian tuotannon ja kulutuksen. Niiden toimintaperiaatteena on käyttää tiettyä väliainetta sähköenergian muuntamiseen ja tilapäiseen varastointiin muiksi energiamuodoiksi, vapauttamalla se käytettäväksi kysyntäjaksojen aikana, mikä lieventää energian tarjonnan ja kuormituksen kysynnän välistä epäsuhtaa ajassa ja tilassa. Vaikka erityyppiset energian varastointijärjestelmät eroavat toisistaan energiamuodon ja muunnosmenetelmien suhteen, ne kaikki noudattavat energiansäästön ja säädeltävän vapautumisen peruslakeja.
Sähkökemiallinen energian varastointi on tällä hetkellä eniten käytetty tekniikka. Sen toimintaperiaate perustuu palautuviin sähkökemiallisiin reaktioihin. Esimerkkinä litium-ioni-akut, latauksen aikana ulkoinen sähköenergia ajaa litiumioneja pakenemaan positiivisesta elektrodista, kulkeutumaan elektrolyytin läpi ja uppoutumaan negatiivisen elektrodin materiaaliin, jolloin sähköenergia muuttuu kemialliseksi energiaksi varastointia varten. Purkausprosessi on päinvastainen: litiumionit pakenevat negatiiviselta elektrodilta ja palaavat positiiviselle elektrodille, kun taas elektronit suorittavat työtä ulkoisen piirin kautta muuntaen kemiallisen energian takaisin sähköenergiaksi ulostuloa varten. Akun hallintajärjestelmä (BMS) tarkkailee tätä prosessia reaaliajassa jännitteen, virran, lämpötilan ja lataustilan perusteella. Näin varmistetaan, että reaktio etenee tehokkaasti turvallisessa ikkunassa ja estää ylilatauksen, ylipurkautumisen ja lämmön karkaamisen.
Mekaaninen energian varastointi saavuttaa energian varastoinnin ja talteenoton fyysisen siirtymän tai paineen muutoksilla. Pumpattu vesivarasto käyttää sähköä veden nostamiseen alemmasta säiliöstä korkeampaan säiliöön ja muuntaa sähköenergian veden gravitaatiopotentiaalienergiaksi; kun sähköntuotantoa tarvitaan, korkeammalla oleva vesi virtaa takaisin turbiinin läpi tuottamaan sähköä, muuttamalla potentiaalisen energian takaisin sähköenergiaksi. Paineilmaenergian varastointi käyttää sähköä ilman puristamiseen ja varastoimiseen maanalaisiin luoliin tai säiliöihin; vapauttaessaan energiaa korkeapaineinen{2}}painekaasu käyttää turbiinia tuottamaan sähköä, mikä saa aikaan sähköenergian ja kaasun sisäisen energian keskinäisen muuntamisen. Näillä järjestelmillä on suuri teho ja pitkä käyttöikä, joten ne sopivat verkko-huippujen parranajoon ja jaksojen väliseen energiansiirtoon.
Sähkömagneettinen energian varastointi perustuu sähkö- tai magneettikenttien välittömään varastointiin ja nopeaan vapauttamiseen. Superkondensaattorit ovat latauksen aikana adsorboituneet elektrodin pintaan sähkökentän energian muodostamiseksi; purkamisen aikana varaukset siirtyvät nopeasti lähtösähköenergiaksi, jolle on ominaista korkea tehotiheys ja nopea vaste. Suprajohtava energian varastointi käyttää suprajohtavia keloja muodostamaan ei--sulkevan silmukan kriittisissä lämpötiloissa, jolloin virta voi kiertää jatkuvasti ja varastoida sähkömagneettista energiaa lähes häviöttömästi, mikä tekee siitä sopivan erittäin-tarkkoihin ja korkean-dynaamisiin-vasteisiin.
Lisäksi energian varastointijärjestelmät on tyypillisesti varustettu virranmuunnosjärjestelmillä (PCS) DC:n muuntamiseksi AC:ksi ja lämmönhallintajärjestelmällä sopivien käyttölämpötilojen ylläpitämiseksi sekä valvonta- ja jakelualustalla lataus- ja purkustrategioiden suorittamiseksi ja tilapalautteen antamiseksi.
Kaiken kaikkiaan energian varastointijärjestelmien toimintaperiaate on saavuttaa palautuva energian varastointi ja pyynnöstä tapahtuva vapautuminen fysikaalisin tai kemiallisin keinoin. Sen ydin on tehokkaassa muuntamisessa, tarkassa ohjauksessa ja turvallisessa käytössä, mikä tarjoaa joustavat ja luotettavat energian puskurointi- ja jakeluominaisuudet uusille sähköjärjestelmille.
